25.10.2020 Työnteko on kivaa! – kirjoittanut omistaja (135 sanaa)
Justiina on tehnyt ratsun hommia nyt parisen kuukautta ja sillä menee lujaa. Justiina tykkää työnteosta ihan hirveästi, mikä tuo hommaan jopa hieman haastetta. Pyöreä ruunikko liikkuu luonnostaan hurjan hyvässä tasapainossa ja innostuessaan se pomppisi mielellään jokaiseen ilmansuuntaan. Kun ratsukoulutus alkoi ja tamma osoitti voimakasta pomppuherkkyyttä, käytin sen jopa lääkärissä kuvilla, mutta mistään ei löytynyt mitään. Tulimme siis siihen tulokseen, että Justiina vain on niin hurjan innoissaan.

Nyt kun tamman ratsutus on saatu todella hyvälle mallille, suunnitelmanani on antaa tamman levätä nyt ratsuhommista ainakin jouluun asti, jonka jälkeen yritän saada tamman valmiiksi neljävuotiaiden koululaatuarvostelua varten, sekä suomenhevosvarsojen laatuarvosteluun. Uskon, että pieni lepo selästäkäsin työskentelyyn tekee terää ja Justiina palaa joulun jälkeen töihin entistä innokkaampana. Ratsastusloman aikana kuitenkin aijon jonkin verran ohjasajaa tammaa ja tehdä muuta työskentelyä maastakäsin, kun Justiina niin mielellään aina tarhasta lähtisi ihmisen matkaan.

17.07.2020 Justiina saapuu taloon! – kirjoittanut omistaja (186 sanaa)
Meillä oli ollut viime aikoina Kielokummussa ollut hieman surullista ja kurjaa, kun ensin Donna varsoi kuolleen varsan kuukausi takaperin ja heti siihen perään yksi pitkäaikaisista asukeistamme, suomenhevostamma Suru, jouduttiin päästämään vihreämmille laitumille ähkyn seurauksena. Vaikka minulla on useita hevosia ollut, en ole vielä kovinkaan montaa menettänyt ja nyt tuli kaksi menetystä peräkkäin, joka otti todella koville.

Pari viikkoa sitten suomenhevosten myynti-ilmoituksia selatessani olin törmännyt Justiinasta kertovaan ilmoitukseen ja pitkästä aikaa olin tuntenut pienen ilon kipinän sisälläni. Sovin nopeasti tapaamisen tamman kasvattajan kanssa ja rakastuin tomeraan pieneen ruunikkoon täysin. Ei sitä kauaa tarvinnut miettiä, kun jo tarjosin tammalle kotia.

Tänään vihdoin oli se päivä, kun Justiina saapuisi kotiin ja olin koko aamun kurkkinut karsinoita siivotessani pihalle. Lopulta puoliltapäivin pihaan kaartoi vieras traileri. Suorastaan liitelin pihan halki vastaanottamaan uutta tammaani. Justiinan kasvattaja tuli aurinkoisena ulos autosta ja otimmekin heti malttamattoman ruunikon ulos trailerista.

Olin hakenut tammojen laitumelta Pikkiksen ja Murun tarhaan ottamaan uutta tulokasta vastaan. Päästimme suoraan Justiinan kavereiden luokse, jotka tuntuivat ottavan nuorukaisen hyvillä mielin vastaan. Katsellessani pienen ruunikon tomeraa liikkumista, en voinut muuta kuin hymyillä. Justiinan mukanaan tuoma ilontunne ajaa vihdoin mieltäni varjostaneet harmaat pilvet muualle.